”Illusia”

28.9.2009 – 7.6.2019

Omistajat: Susanna Hirvonen & Kirsi Reponen

Kasvattaja: Kathleen De Bonnet, Belgia

Lisätietoja: KoiraNet-jalostustietojärjestelmä

BUCI, Bucina von Durchwald (s. 5.4.1966 – 30.12.1976)

Ensimmäisen koirani sain 7-vuotislahjaksi.   ”Ihana, mikä se on?”olin sanonut ensimmäiseksi – ja sehän oli skotlanninpaimenkoira eli collie nimeltään Bucina von Durchwald, mutta kutsuttiin Buciksi. (Bucina tarkoittaa paimentorvea.) Se oli soopelin värinen ja otsassa oli valkea piirto, ihan kuin lassiella kuului ollakin.

Buci eli perheessämme koko lapsuutemme ajan. Sen ihanampaa koiraa ei juuri voinut olla! Se seurasi ilman hihnaa ja pysähtyi kadunkulmaan, kun pysähdyin. Buci seurasi meitä ja serkkulaumaamme kaikkialle ja vahti leikkejämme mökillä. Kun olimme uimassa, se haukkui herkeämättä, mutta paimentaminen olikin sen työtä.

Sadat kerrat kierrettiin Tähtitorninmäkeä säässä kuin säässä, mieleen ovat jääneet sumuiset kauppatorin ja Skattan valot tihkusateessa..

LOLA, Leavenworth Mint Toffee (s.18.5.1996 – 25.4.2008)

Lola syntyi vuonna 1996 ja muutti meille asuessamme omakotitalossa maalaismaisemassa Karjalanharjulla.  Lolan tullessa perheeseemme tytöt olivat peruskoulun alaluokilla ja olivat muuttaneet kotoa pois vuonna 2008 Lolan siirtyessä tähdeksi koirien taivaalle. Lola synnytti yhden pentueen, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Niistä Tara jäi perheeseemme Kaisan koirana.

Lola oli ihana koira, lapsirakas ja uskollinen ystävä.  Jonkin verran arka Lola kuitenkin oli, se ei välittänyt muiden koirien seurasta lukuun ottamatta Taraa. Väriltään se oli black & tan, eli musta punaisilla merkeillä. Kaikki pennut olivat samanvärisiä – olihan niiden isäkin black & tan –värinen uros.

TARA, Tarlatan Jazzing Taranda (s.27.6.1998 – 29.5.2006)

Tara syntyi vuonna 1998. Omakotitalomme suurella tontilla sillä oli tilaa temmeltää muiden sisarustensa ja emonsa kanssa. Luonteeltaan se oli vahva ja hallitseva, se myös halusi kaikessa olla aina ensimmäinen. Silti se oli erityisen ystävällinen ja viihtyi mielellään sylissä rapsutettavana vaikka kuinka kauan. Trimmaaja kertoi, että se oli ainoa hänen tuntemansa koira, joka nukahti syvään uneen trimmauksen ajaksi!

Tara vieraili usein Veijasen perheen ilona ja muuttikin vähitellen kokonaan heille asumaan. Tara oli heille tärkeä ja sen kanssa ulkoiltiin paljon. Viimeisellä lenkillään se sai kuitenkin todennäköisesti sydänkohtauksen ja kuoli 8-vuotiaana vuonna 2006.