Hulluna Illusiaan!

Voi, miten iloiseksi tulin, kun väsyneenä kotiin tullessa oli vastassa ihana pieni koira häntä heiluen – Illusia ihanainen! Se kiemurteli juuri ja juuri pystyssä pysyen niin kuin vain pieni pötkömäinen koiranpentu voi, ilahtuneena tutun ihmisen jälleennäkemisestä. Siitä onkin aikaa, kun kukaan on ilahtunut kotiinpaluustani näin paljon!

Tänään on käyty Illusian kanssa ulkona vähän väliä, joten ”sisävahinkoja” ei ole ehtinyt sattua.  Pieni koira on onnellinen ulkona, hypähtelee, nuuskii, kierii, nauttii ja tekee tarpeensa ulos, hyvä Illusia! Riemuitseminen on kuitenkin ehkä ennenaikaista, koska Susannalla on tapana nukkua pitkiä unia kuulematta mitään ympärillä olevista tapahtumista. Toivottavasti Illusia oppii herättämään emäntänsä, jotta pääsee aamulla ulos tarpeeksi aikaisin. Herättyään Susanna on kuitenkin kiitettävän innostunut ulkoiluttaja.

Illusia on asunut kaksi päivää Mikkelissä. Ensimmäisenä yönä valvoivat kaikki, mutta toinen yö sujui jo hyvin. Illusia nukkuu ja leikkii mielellään Lolan vanhassa reunallisessa koiranpedissä, joka on olohuoneen pöydän alla. Toiseksi nukkumapaikakseen se valitsi Kaisan kissojen vaaleanpunaisen Sturdybagin, jossa matkusti Suomeen. Sinne se kömpii usein kaluamaan luuta ja nukahtaa useimmiten sen turvalliseen suojaan. Kaisan kissat siis matkustakoot toistaiseksi vanhoissa vanhoissa kuljetusbokseissaan.

Niin mukavaa on pienen koiranpennun nuuskiminen ja sylissä pitäminen, että ihmettelen kuinka olen voinut elää ilman sitä! Toivottavasti meillä tulee olemaan pitkä ja onnellinen yhteiselo toistemme seurassa.

iltaleikki 006