Suomen Kennelliitto-
Finska Kennelklubben ry
KOOIKERHONDJE

Alkuperämaa: Alankomaat
Ryhmä: 8
FCI:n numero: 314
Hyväksytty: FCI 19.10.2001
SKL-FKK 24.09.2002

KÄYTTÖTARKOITUS: Kooikerhondje on pieni vilkasluonteinen spanieli, joka on aito metsästyskoira. Sitä käytettiin ennen ja yhä käytetään menestyksekkäästi sorsalintujen houkuttelijana. Se on rakenteeltaan sopusuhtainen. Karvapeite on kiiltävä, kauniisti värjäytynyt ja hyvin hapsuttunut.

LYHYT HISTORIAOSUUS: Tämä hollantilainen rotu on nyt virallisesti tunnustettu. Raad van Beheer (Hollannin kennelklubi) hyväksyi väliaikaisen rotumääritelmän 16.08.1966. Hollanti sai uuden arvostetun koirarodun paronitar van Hardenbroek’in ansiosta. Hän oli jo aiemmin ollut vaikuttamassa useiden muiden hollantilaisten rotujen tunnustamisessa. Kooikerhondjen harrastajien jokavuotisella tapaamisella on ollut tärkeä osa rodun kehityksessä. Nykyisin kooikerhondje on rotuna sekä määrältään että laadultaan vakiintunut.

YLEISVAIKUTELMA: Ketterä ja väritykseltään kirjava koira, joka on lähes neliömäinen rungoltaan, hapsuhäntäinen ja pystypäinen.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Runko on hieman säkäkorkeutta pitempi. Kallo ja kuono ovat suunnilleen yhtä pitkät.

KÄYTTÄYTYMINEN/LUONNE: Iloinen, ei äänekäs, hyvin riippuvainen kotiympäristöstään, ystävällinen, hyväluonteinen ja valpas.

PÄÄ:
KALLO-OSA: Riittävän leveä, kohtalaisen kaartuva.
OTSAPENGER: Selvästi erottuva, mutta ei liian syvä.
KIRSU: Musta.
KUONO-OSA: Ei liian syvä sivulta katsottuna.
HUULET: Eivät riippuvat.
HAMPAAT: Normaali purenta on leikkaava, tasapurenta sallitaan.
POSKET: Täyteläiset.
SILMÄT: Mantelinmuotoiset ja syvänruskeat. Ilme on ystävällinen ja valpas.
KORVAT: Keskikokoiset ja poskenmyötäisinä riippuvat; kiinnittyneet hieman kirsusta silmäkulmaan vedetyn linjan yläpuolelle. Korvat ovat pitkähapsuiset, mustat korvankärjet “korvakorut” ovat toivotut: ei valkoista väriä.
KAULA: Suora ja lihaksikas.

RUNKO:
SELKÄ: Vahva.
RINTAKEHÄ: Syvä; kylkiluut ovat riittävästi kaareutuneet.
HÄNTÄ: Asennoltaan selän tasolla tai hieman sen yläpuolella; ei kiertynyt. Häntä on runsashapsuinen ja siinä on valkoinen töyhtö. Viimeinen häntänikama ulottuu kintereeseen.

RAAJAT:
ETURAAJAT –
YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat suorat; eivät liian runsashapsuiset.
KÄPÄLÄT: Pienet. Varpaat ovat lyhytkarvaiset ja tiiviisti yhdessä.
TAKARAAJAT –
YLEISVAIKUTELMA: Takaraajojen takaosa on pitkähapsuinen, kintereiden alapuolella ei ole hapsuja.
KINTEREET: Riittävästi kulmautuneet.
KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät.
LIIKKEET: Sulavat ja joustavat, eivät töpöttävät.

KARVAPEITE:
KARVA: Keskipitkää ja ihonmyötäistä, hieman aaltoilevaa tai suoraa, ei kiharoita. Karva ei ole liian hienolaatuista; karvapeite on helppohoitoinen; aluskarva on runsasta.
VÄRI: Selvärajaiset puhtaan oranssinpunaiset läiskät valkoisella pohjalla. Oranssinpunaisen värin tulee olla vallitseva. Mustavalkoisuus tai kolmivärisyys ei ole sallittua.
PÄÄN KUVIOINTI: Valkoinen otsapiirto ja oranssinpunaiset posket ovat toivottavat.

KOKO:
SÄKÄKORKEUS: Noin 35-40 cm.

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.