Kooikerhondje

Kooikerhondje on pieni vilkasluontoinen spanieli, joka on aito metsästyskoira. Kotimaassaan Hollannissa sitä käytettiin ennen ja yhä käytetään menestyksekkäästi sorsalintujen houkuttelijana. Se on rakenteeltaan sopusuhtainen. Rodun nimi muodostuu kahdesta sanasta kooiker ja hondje. Kooiker tarkoittaa verkkohäkin omistajaa ja hondje pientä koiraa. Toisin sanoen kooikerhondje on linnustajan pieni koira.
Historia
Pienen hollantilaisen lintukoiran varhaishistoriasta kertovat 1400-1800 luvuilta peräisin olevat maalaukset. Erityisesti 1600-luvulla taitelijat kuvasivat töissään näitä punavalkoisia koiria, mutta 1900-luvun alkutaipaleilla rotu oli melkein hävinnyt. Toisen maailmansodan aikana Ammerstolin paronitar van Hardenbroek kiinnostui vanhoissa maalauksissa esiintyneistä pienistä kauniista koirista. Hän antoi kooikerhondjen kuvan eräälle kulkukauppiaalle ja pyysi tätä etsimään kuvan mukaista koiraa. Näin löytyi kaikkien kooikerhondjien uusi kantaemo Tommie, joka synnytti ensimmäisen pentueensa vuonna 1942 kennelnimellä van Walhalla.
Vuonna 1966 Hollannissa hyväksyttiin rotu väliaikaisesti ja vuonna 1971 virallisesti. Ensimmäinen Kooikerhondje -yhdistys perustettiin Hollannissa 1967. Kansainvälisen FCI:n hyväksynnän virallisine rotumääritelmineen rotu sai vuonna 1990. Suomeen ensimmäinen kooikerhondje Falony-Flame Urjette v. Muskyteira tuli vuonna 1991. Siitä alkoi suomalaisten kooikerhondjien historia. Vuoden 2008 alussa rekisteröintejä oli jo 543.
Käyttötarkoitus
Kotimaassaan rotua käytettiin ensisijaisesti häkkiansastajan apurina. Pieni punavalkoinen koira, jolla on valkoinen hännän kärki, muistuttaa sorsien luontaista vihollista kettua. Sorsien seuratessa tarkkaavaisena koiraa, ne eivät havaitse metsästäjän läsnäoloa. Kun koira on saanut sorsan häkkiansaan johtavaan kanavaan, metsästäjä säikäyttää linnun syvemmälle ansaan. Metsästyskauden ulkopuolella kooikerhondje toimi myös tuhoeläinten hävittäjänä. Öisin koiran tärkeä tehtävä oli lämmittää omistajaansa ja vartioida hänen untaan.
Kooikerhondje muistuttaa ulkonäöltään spanielia tai pientä setteriä. Hollantilaiskasvattajien mukaan rotu on ns. "spioen" ja se on lähempänä setteriä kuin perinteistä spanielia. Vaikka kooikerhondje on läpi historiansa toiminut sorsakoirana tai rotan tappajana, koirilla on myös erinomainen hajuaisti ja monilla yksilöillä hyvin voimakas metsästysvietti. Kooikerhondjet uivat ja noutavat mielellään mitä tahansa kepeistä ja palloista sorsiin.
Luonne
Rotumääritelmä kertoo kooikerhondjen olevan "iloinen, ei äänekäs, hyvin riippuvainen kotiympäristöstään, ystävällinen hyväluonteinen ja valpas". Kooikerhondjelle sallitaan varautuneisuus vieraita kohtaan, mutta tutustuttuasi siihen saat siitä elinikäisen ystävän. Jotta kooikerhondjesta tulee yhteiskuntakelpoinen ja reipas koira, se vaatii pennusta alkaen perusteellisen sosiaalistamisen.
Kooikerhondje oppii nopeasti - niin hyvässä kuin pahassakin. Miellyttämishalunsa ansiota sitä on helppo motivoida ja positiivinen vahvistaminen toimii erinomaisesti. Kooikerhondjeista löytyy kuitenkin herkkiä yksilöitä, joille yksi ärjäisy väärään aikaan hävittää kuukausien koulutuksen.
Lyhyesti sanottuna kooikerhondje on aktiivinen koira, joka vaatii paljon virikkeitä ja liikuntaa.
Terveys
Kooikerhondjen keskimääräinen elinikä on 10-14 vuotta. Rotu ei kuulu PEVISA-ohjelmaan, mutta jalostuksessa käytettävät koirat tutkitaan polvien, lonkkien, silmien ja vWd:n osalta. Vaikka vakaviakin perinnöllisiä sairauksia tunnetaan useita, niitä esiintyy suhteellisen harvoin ja rotu on Suomessa pienestä kannasta huolimatta perusterve.
Harrastukset
Kooikerhondje on erittäin monipuolinen harrastuskoira, sillä se on valpas ja aina valmiina toimintaan. Monet kasvattajat etsivätkin kasvateilleen nimenomaan harrastavia koteja. Tässä muutamia kooikkereiden keskuudessa suosittuja harrastuksia:
Agility: Nopeana ja ketteränä koirana kooikerhondje on saavuttanut harrastajien parissa suuren suosion. Vuonna 2007 lajissa kilpaili yli 50 koiraa ja suomalaisille koirille on lähivuosina tullut menestystä niin SM-, PohjM- kuin MM-tasollakin.
Mejä: Kooikerhondje on todellinen nenäkoira ja mejässä koira pääsee hyödyntämään parasta aistiaan. Kooikkereita käytetään myös käytännön hälytystyössä haavakoiden jäljestämisessä.
Näyttelyt: Kooikerhondjien päätapahtuma on loppuvuodesta Hyvinkäällä järjestettävä Spanieliliiton erikoisnäyttely, jonne tuomariksi kutsutaan hollantilaisia roduntuntijoita. Hyvinkään näyttelyssä kooikerhondjeja on parhaimillaan esitetty lähes 70, mutta myös näyttelykesän pienissä ryhmänäyttelyissä kooikerhondjet ovat hyvin edustettuina.
Toko: Suomessa ei ole yhtään tottelevaisuusvaliota. Useita koirakoita kuitenkin kilpailee menestyksekkäästi. Kooikerhondjen koulutus vaatii paljon kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa koiran vilkkauden ja pehmeyden huomioonottaen.
BH-koe eli käyttäytymiskoe: Viisi kooikerhondjea on läpäissyt BH-kokeen, joka suoritetaan hyväksytty / hylätty -periaatteella. Tunnus BH voidaan liittää koiran titteliin.
Luonnetesti: Luonnetestissä selvitetään koiran käyttäytymistä tilanteessa, jossa sen hermosto joutuu rasitetuksi. Viisitoista kooikerhondjea on tähän mennessä käynyt luonnetestissä.
Spanielien taipumuskoe: Spanielien taipumuskokeen tarkoitus on todeta spanielirotujen käyttöominaisuuksia ja sitä onko koiran luonne ja käyttäytyminen spanielirodulle tyypillinen. Kuusitoista kooikerhondjea on osallistunut spanieleiden taipumuskokeisiin.
Rotumääritelmä: Suomen Kooikerhondje ry Kooikerhondje on pieni vilkasluontoinen spanieli, joka on aito metsästyskoira. Kotimaassaan Hollannissa sitä käytettiin ennen ja yhä käytetään menestyksekkäästi sorsalintujen houkuttelijana. Se on rakenteeltaan sopusuhtainen. Rodun nimi muodostuu kahdesta sanasta kooiker ja hondje. Kooiker tarkoittaa verkkohäkin omistajaa ja hondje pientä koiraa. Toisin sanoen kooikerhondje on linnustajan pieni koira. Historia Pienen hollantilaisen lintukoiran varhaishistoriasta kertovat 1400-1800 luvuilta peräisin olevat maalaukset. Erityisesti 1600-luvulla taitelijat kuvasivat töissään näitä punavalkoisia koiria, mutta 1900-luvun alkutaipaleilla rotu oli melkein hävinnyt. Toisen maailmansodan aikana Ammerstolin paronitar van Hardenbroek kiinnostui vanhoissa maalauksissa esiintyneistä pienistä kauniista koirista. Hän antoi kooikerhondjen kuvan eräälle kulkukauppiaalle ja pyysi tätä etsimään kuvan mukaista koiraa. Näin löytyi kaikkien kooikerhondjien uusi kantaemo Tommie, joka synnytti ensimmäisen pentueensa vuonna 1942 kennelnimellä van Walhalla. Vuonna 1966 Hollannissa hyväksyttiin rotu väliaikaisesti ja vuonna 1971 virallisesti. Ensimmäinen Kooikerhondje -yhdistys perustettiin Hollannissa 1967. Kansainvälisen FCI:n hyväksynnän virallisine rotumääritelmineen rotu sai vuonna 1990. Suomeen ensimmäinen kooikerhondje Falony-Flame Urjette v. Muskyteira tuli vuonna 1991. Siitä alkoi suomalaisten kooikerhondjien historia. Vuoden 2008 alussa rekisteröintejä oli jo 543. Käyttötarkoitus Kotimaassaan rotua käytettiin ensisijaisesti häkkiansastajan apurina. Pieni punavalkoinen koira, jolla on valkoinen hännän kärki, muistuttaa sorsien luontaista vihollista kettua. Sorsien seuratessa tarkkaavaisena koiraa, ne eivät havaitse metsästäjän läsnäoloa. Kun koira on saanut sorsan häkkiansaan johtavaan kanavaan, metsästäjä säikäyttää linnun syvemmälle ansaan. Metsästyskauden ulkopuolella kooikerhondje toimi myös tuhoeläinten hävittäjänä. Öisin koiran tärkeä tehtävä oli lämmittää omistajaansa ja vartioida hänen untaan. Kooikerhondje muistuttaa ulkonäöltään spanielia tai pientä setteriä. Hollantilaiskasvattajien mukaan rotu on ns. "spioen" ja se on lähempänä setteriä kuin perinteistä spanielia. Vaikka kooikerhondje on läpi historiansa toiminut sorsakoirana tai rotan tappajana, koirilla on myös erinomainen hajuaisti ja monilla yksilöillä hyvin voimakas metsästysvietti. Kooikerhondjet uivat ja noutavat mielellään mitä tahansa kepeistä ja palloista sorsiin. Luonne Rotumääritelmä kertoo kooikerhondjen olevan "iloinen, ei äänekäs, hyvin riippuvainen kotiympäristöstään, ystävällinen hyväluonteinen ja valpas". Kooikerhondjelle sallitaan varautuneisuus vieraita kohtaan, mutta tutustuttuasi siihen saat siitä elinikäisen ystävän. Jotta kooikerhondjesta tulee yhteiskuntakelpoinen ja reipas koira, se vaatii pennusta alkaen perusteellisen sosiaalistamisen. Kooikerhondje oppii nopeasti - niin hyvässä kuin pahassakin. Miellyttämishalunsa ansiota sitä on helppo motivoida ja positiivinen vahvistaminen toimii erinomaisesti. Kooikerhondjeista löytyy kuitenkin herkkiä yksilöitä, joille yksi ärjäisy väärään aikaan hävittää kuukausien koulutuksen. Lyhyesti sanottuna kooikerhondje on aktiivinen koira, joka vaatii paljon virikkeitä ja liikuntaa. Terveys Kooikerhondjen keskimääräinen elinikä on 10-14 vuotta. Rotu ei kuulu PEVISA-ohjelmaan, mutta jalostuksessa käytettävät koirat tutkitaan polvien, lonkkien, silmien ja vWd:n osalta. Vaikka vakaviakin perinnöllisiä sairauksia tunnetaan useita, niitä esiintyy suhteellisen harvoin ja rotu on Suomessa pienestä kannasta huolimatta perusterve. Harrastukset Kooikerhondje on erittäin monipuolinen harrastuskoira, sillä se on valpas ja aina valmiina toimintaan. Monet kasvattajat etsivätkin kasvateilleen nimenomaan harrastavia koteja. Tässä muutamia kooikkereiden keskuudessa suosittuja harrastuksia: Agility: Nopeana ja ketteränä koirana kooikerhondje on saavuttanut harrastajien parissa suuren suosion. Vuonna 2007 lajissa kilpaili yli 50 koiraa ja suomalaisille koirille on lähivuosina tullut menestystä niin SM-, PohjM- kuin MM-tasollakin. Mejä: Kooikerhondje on todellinen nenäkoira ja mejässä koira pääsee hyödyntämään parasta aistiaan. Kooikkereita käytetään myös käytännön hälytystyössä haavakoiden jäljestämisessä. Näyttelyt: Kooikerhondjien päätapahtuma on loppuvuodesta Hyvinkäällä järjestettävä Spanieliliiton erikoisnäyttely, jonne tuomariksi kutsutaan hollantilaisia roduntuntijoita. Hyvinkään näyttelyssä kooikerhondjeja on parhaimillaan esitetty lähes 70, mutta myös näyttelykesän pienissä ryhmänäyttelyissä kooikerhondjet ovat hyvin edustettuina. Toko: Suomessa ei ole yhtään tottelevaisuusvaliota. Useita koirakoita kuitenkin kilpailee menestyksekkäästi. Kooikerhondjen koulutus vaatii paljon kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa koiran vilkkauden ja pehmeyden huomioonottaen. BH-koe eli käyttäytymiskoe: Viisi kooikerhondjea on läpäissyt BH-kokeen, joka suoritetaan hyväksytty / hylätty -periaatteella. Tunnus BH voidaan liittää koiran titteliin. Luonnetesti: Luonnetestissä selvitetään koiran käyttäytymistä tilanteessa, jossa sen hermosto joutuu rasitetuksi. Viisitoista kooikerhondjea on tähän mennessä käynyt luonnetestissä. Spanielien taipumuskoe: Spanielien taipumuskokeen tarkoitus on todeta spanielirotujen käyttöominaisuuksia ja sitä onko koiran luonne ja käyttäytyminen spanielirodulle tyypillinen. Kuusitoista kooikerhondjea on osallistunut spanieleiden taipumuskokeisiin. Lähde: Suomen Kooikerhondje ry