Weera harrastaa

Weera ja kepit, kuva Ville Ruth Weera aloitti agilityn harrastamisen Lahdessa Korkeavireen pentukurssilla noin puolen vuoden ikäisenä loppuvuodesta 2013. Kurssilla harjoitukset tehtiin leikin varjolla ja turvallisesti, pentuja liikaa rasittamatta. Weeran bravuuri oli toisten pentujen namikipoista herkkujen varastaminen ja pentuhepulirallit ympäri kenttää. Se tuli selväksi, että vauhdista ei tule olemaan puutetta, kunhan se aikanaan saadaan ohjattua oikeisiin uomiinsa eli esteiden suorittamiseen ohjaajan tahtomassa järjestyksessä. Agility on kiinnostanut minua pitkään, ja olen sivusilmällä seurannut lajia jo vuosia. Griffoni Ruusan kanssa aloitin lajin pari vuotta sitten ajatuksella, että ei ikinä kisoihin, kunhan nyt vähän hölkkäillään. Ei siinä mietitty ohjauslinjoja tai -tekniikoita. Weeran kanssa on nyt saanut tutustua lajiin vähän syvällisemmin. Vaikea laji ihmiselle, joka ei ole oikeastaan ikinä harrastanut mitään liikunnallista, omaa huonon koordinaatiokyvyn ja hitaat refleksit. Näistä pikkupuutteista huolimatta laji on vienyt mennessään. Pitäähän elämässä haasteita olla! Agility on vaan yksinkertaisesti tavattoman hauskaa yhdessä tekemistä, treenit on aina viikon kohokohta. Nyt Weera on 1v 8kk ja tuosta pentukurssin holtittomasta kaahailusta ollaan päästy jonkin verran eteenpäin. Reilun vuoden verran olemme treenanneet kerran viikossa HPSK:n ryhmässä Heinolassa. Muutaman kerran olemme käyneet myös ulkopuolisilla kouluttajilla.
Viime vuonna kävimme harjoittelemassa kisaamissa muutamissa epiksissä, vaihtelevin tuloksin. Virallisen "kisauran" aloitimme Riihimäellä 22.11. jossa Weera mitattiin mediksi, vaikka aika lähellä minin rajaa onkin. Tuloksena ensimmäisistä kisoista olikin yllättäen nolla, LUVA ja toinen sija. Itse olin radalla jännityksestä kankea, enkä voinut uskoa, että tehtiin nolla heti ekassa startissa. Janakkalan kisoissa joulukuussa oli hieman ongelmia kepeillä, mutta 10.1. Vantaalla onnistuttiin pusertamaan toinen nollatulos ja LUVA (muutaman hyllyn lisäksi). Oltiin viidensiä. Jos tämä ohjaaja laittaisi nopeammin töppöstä toisen eteen niin sijoituksetkin ehkä paranisi, mutta enpä ota siitä tässä vaiheessa stressiä.
Agilityn lisäksi ollaan harjoiteltu vähän tokoa ja rally-tokoa, lähinnä koiran aktivoimiseksi. En kuitenkaan ole jaksanut panostaa niihin niin paljon, että voisimme harkita vielä kisaamista. Varsinkin toko vaatisi aktiivista treenausta ryhmässä, jos kisakentille mielii.
Weeran kanssa agilityn harrastaminen on palkitsevaa, koska kehitystä koirassa on tapahtunut nopeasti. Sillä on luonnostaan ns. hyvä moottori, kaunis hyppytekniikka ja elastinen kroppa. Weera on vauhdikas, herkkä, sosiaalinen ja kiltti. Mitä parhain harrastuskaveri!Kevään kisakalenteria on tutkittu ahkerasti, mutta mitään suuria tavoitteita ja aikatauluja en ole asettanut. Tärkeintä on saada harrastaa terveen koiran kanssa mahdollisimman pitkään ja yrittää opetella olemaan edes jollain tasolla koiransa arvoinen ohjaaja.
terveisin  Anu Pystynen

Talvisia kuvia 2015

Misa, kuva Anne Mikkonen       Misalla, Crispyllä, on ollut ihana talvi; pitkät ja lumiset lenkit ovat kuuluneet elämään. Arkisin päivät kuluvat emännän kanssa töissä verhoomossa, illat kotona lämpimässä ja turvassa.     Lenkillä ihmetellään puroa, pitääkö sen yli hypätä?    Misa  Milo  Weera Truffe Mandi

Misa – Crispy Nougat – uudessa kodissa

Misa muutti uuteen kotiin viime vuoden lopulla ja on kotiutunut hienosti. Se nauttii ulkoiluista lukuisilla metsälenkeillä, kesällä odottavat meren rantamaisemat. Misan ei tarvitse olla päivisin yksin, koska se pääsee Annen mukana työpaikalle verhoomoon. Anne on kutsunut Misaa Crispyksi.